Anna Porola

Pidän ykkös sijalla, että kouluttajana oppini saan omista hevosistani ja pystyn vahvistamaan ammattitaitoani päivittäin omalla Ranchilla työskennellen arkirutiinina. Kasvatustyötä hevosten parissa olen tehnyt vuodesta 2008.

 

Kuten hevosalanharrastajista suuri joukko, myös minä aloitin hevosten parissa jonkun toisen tallilla jonkun toisen hevosilla. Olin 5v vanha, kun pääsin ensimmäistä kertaa hevosen selkään Oulun Kuivasjärvellä legendaarisella Saaran Tallilla. Muutamia vuosia myöhemmin löydettiin Tuomikosken Helinä Limingasta ja ensimmäinen kosketus hevostaitoihin, Amerikkalaiseen hevoskulttuuriin, hevosiin ja tapaan ratsastaa tuli Helinältä. Pian käsissäni oli 13v tytöllä 10-vuotias PV-ori sanomalehti Kalevan myydään palstalta, jonka itse koeratsastin, ostin ja tallipaikankin hommasin. 

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

Matka jatkui Oulun Äimäraution ravitalleille ja ostin ravisukuisen suomenhevosoriin Jatuksen ollessani 18v. Hevostaidot alkoivat tulla tarpeen orien kanssa ja ravihevosten sekä nuorten hevosten parissa. Samana vuonna ajoin Virpiniemeen Kari Vepsän lastausklinikkaan. Muistan ko eilisen ko karskit ravimiehet naureskeli partaansa, kun pykäsivät kettingein aitaukseen kahdessa miehin vaikian oriin. Puolentunnin päästä Kari lähetti kuuliaisen ja ystävällisen oriin traileriin lepposissa tunnelmissa - katsojat olivat hämillään ja hevosen omistaja mies pyyhki kyyneltä vaivihkaa! Se sai ajattelemaan laatikon ulkopuolelta isosti ja alusti isompaa kuvaa tulevaan. 

 

Pian näiden jälkeen etsin käsiini Vanhatalon Katjan, menin Muhoksella pidettävään pyöröaitauskurssille ja olin ihan rikki ja MUKANA! 

Sanotaanko vaikka näin, että "Loppu on historiaa".

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

 

 

Matkani hevosten kanssa alkoi liki 40 vuotta sitten, ja yrittäjänä hevospalveluiden tuottajana olen on toiminut jo 20 vuotta. Matkaan on kuulunut onnistumisia, sekä epäonnistumisia, jotka mahdollistavat nykyisen ideologian tekemisessä. 

 

Luonnolliset hevosenkäsittelytaidot, tätä minulta kysytään paljon ja tällä tehdään paljon maailmalla rahaa. Mitä ne ovat, mitä on luonnollinen hevosmiestaito? 

Ei saaliseläimen ja saalistavan eläimen yhteisessä harmoniassa ole mitään luonnollista, jos tätä sanaa haluamme tarkastella sen alkuperäisen merkityksen kautta. Siinä missä hevosella pitää herätä sisäinen motivaatio, luottamus, kävellä puolitiehen vastaan ihmistä, on ihmisen osattava mennä sama matka. Hevosten kanssa tekeminen on todella brutaalia sen aidoimmassa muodossa, sillä nämä eläimet arvioivat meidän kykyämme ymmärtää omien käytöstemme niin rationaaliset, kuin emotionaaliset syy-seuraussuhteet jatkuvasti. Me voimme tutkia, seurata, tarkastella luontokappaletta, mutta se että minä otan hevosen köyden päähän ei tee siitä luonnollista. Luonnoton tilanne täytyy ottaa haltuun, ymmärtää eläintä, omaa käyttäytymistä ihmisenä, erilaisuutta välillä ihmisen ja hevosen. Minulle riittää se, että olen kokenut ne virheet, mitkä määrittävät minun perspektiivini nuorten hevosten käsittelyssä, groundwork - työskentelyssä, karjan ja ratsukon välisessä työskentelyssä sekä ylipäätään lännenratsastuksen harjoittamisessa. Ymmärtääkseni hevonen on edelleen paras opettajamme, hevosen kanssa vietettyä aikaa ei korvaa koskaan nettikurssit, kirjat tai keskusteluryhmät. Köyden päässä,

satulan sekä silojen alla on opettajista parhain, sen kun hoksaa on jo aika pitkällä.

 

Mulla on ollut onnistuneet valmentaja valinnat jo nuorena, jotakin johdatusta kaiketi, kun eläinten käyttäytyminen on aina kiinnostanut. Uralleni kuuluu liuta maailman huippuosaaajia, ammattilaisia ja toivon mukaan niitä tulee vielä ainakin saman verran lisää.

 

Pedagoginen osaaminen on minun a-ö.

Oli kyseessä henkilö, joka pakenee oravanpyörää harrastuksien pariin tai henkilö tavoitteellisella suunnitelmalla, tulee kokonaisuuden aiheuttaa hymyn kasvoille. Joskus se ottaa epäonnistumista, turhautumista, sen jälkeen taas naurua ja aivot järisyttävää pohdintaa. Mutta sinun turvallisuutesi tunnetta se ei saa viedä. 

Tämä on mahdollista vain, kun kaiken tekemiseen sitoutetaan vastuu omasta tekemisestä ja totuus jota uskalletaan kohdata myötätuntoisesti.

 

"Tätä matkaa ei tehdä yksin, se tehdään hevosen kanssa"