Hevosia elämässäni


Snowberry Nestor ♡

Vilauksen Tyttö ♡

Mistheiress "Missi"

Kävit hetken vain luonani, mutta annoit unelmalleni ensi askeleet. Kiitos
Piia mahdollisuudesta ja luottamuksesta.

ilma4__kopio.jpg

Ilo-Ilmari

ilma4__kopio.jpg

Hyvästit Ilmari. Kaunis mieli, se sinulla oli. Pettymys elämän kulkuun
ja suru on käsin kosketeltava. Koko meidän perheen puolesta otan syvästi osaa Kaisan suurimpaan menetykseen ja surutyöhön. Kunnioituksella laskemme Ilmarin tänään Hirsikedon kukkaniityille.

Surua huutaa sydämmeni särkynyt. Kunnioitusta kuiskaa sieluni sanat. Vaikeroiden lasken irti.

Kiitos niistä hetkistä, jotka sain sinulta.

Ilo-Ilmari 12.6.1997-18.9.2013.


Hirsikedon Hilla "Hilla"

ilma4__kopio.jpgOma ensimmäinen varsani. Oma opettajani ja ystäväni. Riikka rakastui tähän kauniiseen tammaan korviian myöten ja niinhän siinä kävi, että Hillasta tuli Riikan hevonen 2013 syksyllä. Hilla muuttaa keväällä 2014 Riikan perheen uuteen kotiin Utajärvelle, olen nähnyt kuvia ja tiedän että siellä on hevosen jos ihmisenkin hyvä olla. Pahoittelen, jos napanuoran katkeamiseen täältä puolen ottaa vähän aikaa ;)

Hirsikedon Myy "Myy"

ilma4__kopio.jpgJos tamma voi myydä oman varsansa, niin tässä tapauksessa se todella meni niin. Hilla vietti varsojen vieroitusaikaa Annin luona Tyrnävällä ja eipä aikaakaan kun sain viestin Annilta. "Ensimmäinen ratsastus ja menin mieheni tykö ja sanoin että haluan tämän tamman varsan!" No se sinetöitiin sillä ja siitä minä olen uskomattoman onnellinen. Onni vain kasvaa, kun näen ihmisen silmistä, kuinka paljon rakkautta on näiden kahden välillä päivä päivältä enemmän.

Hirsikedon Tuhkimo "Tuhina"

ilma4__kopio.jpgIlona sai ihanan varsan, joka jäi Vejarin-Mahtin viimeiseksi. Syntyi kaunis, rauhallinen, pitkä jalkainen tamma. Ilona oli aikanaan menettänyt varsansa ja jotenkin luulen tunnistaneeni sen tamman olemuksessa. Tämä pitkäsäärinen tyttö hurmasi suvullaan ja olemuksellaan Marjan ja Antin. "Siinä on jotain V.T Ajtuksesta" Ja eipä sillä, sen sukuiset ovat olleet minunkin makuuni aina. Tuhkimo elelee kahden "jättihevosen" kanssa Kiimingissä ja omistajansa tämän pauloissaan edelleen.

Ilon Ero "Ilona"

ilma4__kopio.jpg

"Hevonen etsii kotia." Sain viestin Kiuruvedeltä ajellessani, soitin välittömästi - ja muutaman yön päästä Ilona oli kotona. Seisoit rauhattomana pienessä pimeässä karsinassa ja mietin minneköhän suuntaan ampaiset, kun avaan oven. Kun otin sinut naruun, seurasit perässä kuin vanha kuuliainen koira. Ei askeltakaan ohitseni tai ylitseni, olin myyty. Sinua oli ruokittu kovin rakkaudella ja se huoletti minua, koska olit niin mahdottoman pyöreä ja jalkasi olivat huonossa kunnossa.

Muistan kun pimeässä talvi-illassa kävelit vinkkaan kyselemättä ja seisoit aloillasi koko matkan Kempeleeseen. Kotiuduit meille hyvin, ja Tiina löysi sinusta itselleen projektin ja on tehnyt hienoa työtä. Et ole kentän kiertäjä vaan metsien samoaja. Jos metsästäisin tai olisin ahkera marjastaja, saisin sinusta oivan kulkupelin metsiin ja maininkeihin. Ilonasta tuli virallisesti Arjan oma hevonen heinäkuussa 2012. Olen etuoikeutettu, kun saan antaa hevosen ihmiselle, joka näkee siinä jotain sellaista, mitä muut eivät koskaan pysty huomaamaan. Onnea yhteiselle tielle, ihanaa kun jäitte meille <3


On The Top "Onni"

ilma4__kopio.jpg

Ensimmäinen ravihevonen. Hurmasit minut välittömästi olemuksellasi. Päätimme kuitenkin jo muutaman startin jälkeen, että olet juoksusi juossut, eikä sinua saisi rikkoa muutaman setelin tähden. Isäntäkin suostui olemaan samaa mieltä, joten aloit opetella ratsun työn alkeita.

Sinä tiedät aina mitä tehdä ja milloin kannattaa vain seurata sivusta. Lähdit "terapiaratsuksi" rakkaalle ystävälleni, kertomaan kuinka hienoja, rauhallisia ja luotettavia hevoset parhaillaan ovat, olen sinusta erittäin ylpeä.

Vihreille laitumille tiesi käy, tuskaa ei kipua missään näy. Kiitos Jenni ja Joni annoitte arvokkaan lopun herrasmiehelle.


Jatsi Tähti "Rölli"

ilma4__kopio.jpg

"Hevonen ja satula tarjolla!" Totesin ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen, että hyvä suomenhevonen on sitten uskomaton. Odotan toiveikkaana ratsastuskertoja ja sitä, kuinka tulet opettamaan monet ihmiset huomaamaan suomenhevosen arvokkuuden. Olet lainaa vain, mutta ehkä voit jäädä.. jäitkin, mutta vain muistoihin ja sydämeen.


April Remington " Remy"

ilma4__kopio.jpg

Remy, muutit ajatukseni lämminverisestä ravihevosesta täysin. Tulit meille jo vuosia sitten ja palasit yhä uudelleen luokseni. Näin hienon hevosen en voinut antaa vielä mennä taivaslaitumille, sait jäädä minua opettamaan. 2-vuotiaan poikani ratsastaessa sinulla yksin olin varma että näin "suurta hevosta" ei tule ihan heti vastaan. Sain nauttia kursseista ja leireistä sinun kanssasi muutaman vuoden ajan, kunnes minun oli aika siirtyä eteenpäin, samoin sinun.

Löysit oman ihmisesi, ja Kirsi löysi sinusta elämänsä hevosen. Parempaa paikkaa en olisi sinulle voinut tarjota ikinä, sydän on kevyt kun tiedän missä olet.


Hovi-Vokki

ilma4__kopio.jpg

Olit edesmenneen Jatukseni peilikuva ulkoisesti. Kävelin ratatallin käytävää pitkin ja luulin nähneeni viimeisessä karsinassa aaveen, kun näin sinut. "Jatus?!" Avasin karsinan oven ja huomasin, kuinka kaipasin sitä hevosta. Seurasin sinua omistajalta omistajalle, minä ikään kuin kuuluin aina kauppaan, "hoitaja tulee mukana". Nauroin sinulle miltei kuusi vuotta, ja sait paljon anteeksi, koska näin sinussa kaipaamani ystävän. Kun katson kuvia sinusta uudessa elämässäsi, en voi muuta kuin olla ylpeä, kuinka olet löytänyt paikkasi. Ensimmäinen hevonen, jonka selkään sain lännensatulan lainaan - ja sille tielle jäin.


Monesti yllätän itseni miettimästä sinua Vokki, ja sitä kuinka eri lailla ottaisin sinut nyt vastaan hevosena... vain hevosena. Anteeksi tietämättömyyteni.

Tähän minun on lisättävä, Vokki tuli takaisin minulle ja näin kauan otti todella nähdä sinut, ymmärtää. Upea hevonen, vieläkin 20-vuotiaana <3


Jatus

ilma4__kopio.jpg

"Saanko ratsastaa sillä?" Vuosi taisi olla -00, ja omistajasi kertoi sen olevan mahdollista "omalla vastuulla". Muistan vieläkin, kuinka ensimmäisen kerran kiipesin selkääsi Oulun raviradalla, ja Seppo talutti meidät alkuun. Kun pyysin löysäämään irti, kerroin ettei sinua saa lyödä, kun et tiennyt miten tulisi olla ihminen selässä. Epäröit sen yhden ainoan kerran.

Ostin sinut, koska olit niin sanomattoman komea ja kaunis mieleltäsi. Sinä tutustutit minut suomenhevoseen, ja sen jälkeen olen etsinyt kaltaistasi. En ole vieläkään varma, olisiko aikasi ollut mennä silloin, tiedän kuitenkin että olet hyvässä paikassa... Kauniita muistoja, ja kaipauksella ajatellen.


Chelsea Rose

Vuosi oli -97 ja paikkana Oulun Äimäraution ravirata. Voimakas, eläväinen, omatahtoinen tamma. Halusin hoitaa sinua, koska rakastit sitä että joku silitti ja arvosti. Toivuin sinun kauttasi ensimmäisen oman hevoseni menetyksestä. Lähdit kanssani maailmalle, kun pakkasin koululaukun kohti Padasjokea, hevosurheilulukioon.

Olit epätodennäköinen valinta, ja siksi et jäänytkään Ouluun takaisin tultuani minulle, vaan läksit uuteen kotiin ja minä yritin keskittyä kouluun.


Balhashs "Lasse"

"Myytävänä 10-v. pv-ori Haukiputaalla." Vuosi oli -95, ja eläissäni en ollut edes karsinaa kunnolla putsannut. Äitini meni lupaamaan oman hevosen, jos saisin puolet rahoista kerättyä itse jostain. Hän ei tainnut arvata, että jo muutamaa päivää myöhe

mmin olisimme hevosenostopuuhissa, kiitos mummu ja pappa! ;) Muistan kuinka vanhempiani yritettiin valistaa orihevosen vaarallisuudesta. Minusta hevonen oli hevonen, ja ihmettelin miksi tehtiin niin iso asia siitä, ettei se ollut esimeriksi ruuna tai tamma. Sain tahtoni läpi, ja koska hevonen oli edullinen, oli se tietenkin mahdollisuuksien rajoissa ostaakin. 5 - 6 tuhannella markalla ei taitaisi tänä päivänä sellaista hevosta irrota. Se oli erittäin edullinen ja jälkeen päin ajatellen syystäkin: imppaus, krooniset imusolmukkeen tulehdukset, joiden hoitamiseen käytettiin satoja ja taas satoja markkoja. Ystävälläni oli tuohon aikaan Oulunsalossa hevonen jo ja ainut pulma olikin, miten saisimme hevoset samaan talliin. Voin kuvitellamitä Fingeroosin isäntä mietti, kun 12-vuotias tyttö soittaa karsinapaikkaa ja kertoo ostaneen ensimmäisen hevosensa ja oriin... Tämä kultainen ihminen teki kuitenkin tilaa talliinsa ja antoi meidän tulla luokseen. Kun toin hevosen uuteen talliinsa, muistan Sepon kertoneen minulle, kuinka rakenteeltaan virheelliset hevoseni jalat olivat ja kuinka se veti ilmaa mahaansa = imppasi. "Olisi järkevää perua kaupat." Olin kuitenkin jo päätökseni tehnyt, ja onneksi en antanut aikuisten puuttua liiaksi. Tämä hevonen aloitti opettamaan tyttöä, josta tuli myöhemmin minä.

Traaginen oli loppusi ja liian raaka pienen tytön ymmärrettäväksi... Kun jalkasi oli pelkän kuoren varassa, muistan kuinka hädissäni yritin kääriä pinteliä siihen, jotta voisit seisoa kaikilla neljällä jalallasi. Hetkeä myöhemmin sinut jouduttiin lopettamaan siihen karsinaan, jalkasi oli potkaistu poikki. Minun ei annettu jäädä, ja hyvä niin. Mietin aikuisena noita hetkiä ja sisälläni herää ylpeys pienestä tytöstä, joka soitti teurastajankin itse paikalle ja neuvoi kuinka huonosti asiat nyt olivat. Olinhan hoitanut hevosen tähänkin asti, ilman vanhempieni apua, joten oli kai ihan luonnollista, että minä hoidin asian loppuun asti. Päivää ennen ystävänpäivää ja viikkoa ennen 14-vuotissyntymäpäiviäni 13.2.1997. Sinä olit tärkein. Ikuisesti rakkaudella

ilma4__kopio.jpg

muistellen ja edelleen kyynelinä poskille valut.